Kyselyikä

muutama tyhmä sana
omasta suusta, tietty

yöunet poissa
tietty

enkä edes satuttanut
mitä nyt ehkä itteeni
tietty


Miks ihmisen täytyy olla turhan kriittinen itteään kohtaan, miks taas toisinaan ei oo lainkaan seulaa..? Miks joskus tuntuu niin järjettömältä pyrkiä elämään? Miks miks. Miks en itekkään usko omiin sanoihini, miks ne on turhuutta...?

Miks uni ei tuu?
Miks tuntuu niin pahalta ikävöidä?
Miks nyt täytyy olla historian suurin kiire?
Miks kaipais pelkkää kokopäivästä olemista?
Miks pelottaa?
Miks surettaa?
Miks hymyilyttää?
Miks stressaa?
Miks tulee positiivisia kylmiä väreitä?
Miks en vois nähhä kaikkia tähtiä nyt?
Miks pelottaa?
Miks voisin vaan katella siuta ikiajat?
Miks kammoksuttaa?
Miks on kiire, miks en ehi tiskata?
Miks pelottaa?
Miks oon jatkuvasti varpaillani kattoessani tulevaan?
Miks siusta on tullut niin tärkee miulle?

Onneks siusta on tullut tärkee miulle.

Mut miks uni ei tuu?

arkisto: 011107

kalman omaksi kaipuu
mielillä hänen heijastuu
kulmalla surusielun
viistolla pinnalla pikkuinen

sumun sisälle laskee
sanan luovuttaa sulle
pilkkaa kauas tarjoo
ei tavata
ei enää
sikiää karkeus

mielen sielun kulkukauppaa
veljelle kallioiden paluu
siskolle vetinen suo
varjoon pimenee
ja sikiää karkeus

tilkkeet kauniin kasvoille
tuu kun sua kutsun
kalman omaksi kaipuu
sallin surusielun

Heille en tästä puhunut

Miltä tuntuivat menneet ajat?
Miltä menneet ajat tuntuvat nyt?

Kysy minulta menneisyydestäni. Mitä luulet että vastaan?
"Aika kultaa muistot, mutta päällimmäisenä nousee pinnalle pahuus."
En minä siitä vapaaehtoisesti puhuisi.

Elimme vaikeita aikoja, minä ja se. Enemmänhän minä, ei sitä haitannut.

Mikä menneissä ajoissa on hienoa?
Lapsuus.
Nauravainen, kiiltävähiuksinen, juuri sellainen oli kuin oli. Lapsuudessa on aina kesä tai hieno valkea talvi. Tai kevät: tehdään puroja pihamaan soraan ja toivotaan ettei vedenvirtaus lopu koskaan.

Kysyt: "Milloin sinusta tuli vakava lapsi?"
Olemme kumpikin hiljaa. Pitkään. Huokaan, en oikein tiedä.
Odotas. Olinhan kaksitoista, kun huomasin, että pitäisi olla aikuinen. Silloin.

Sitä seurasi monta hankalaa vuotta.


Hengitän syvään ja taittelen käsissäni hiuspinniä.
"Voi, juo teesi loppuun, mene kotiisi. Kysy toiste lisää, kyllä kerron."

Tukka sekasin, määrittelemätön
nutturantapainen takaraivolla, jees!
Herkkuomena kulkeutuu
ruuansulatuselimistöön.
Kolmen viikon takanen
sanomalehti - kelpaa ihan hyvin
jos vaik vähän lukis.

---

Beatlet soittaa, laulaa: "Nothing is real
and nothing to get hungabout."
Ja tekis mieli kirota niille
vaikka haudan taa sitte.

Sielu kuin koiralla
eikä se kauheesti haittaa.
Koira! ne huutaa, tai ainakin tahtoisivat.

Kylmänväreet ja selkäpii.

Ja oma pää sanoo
ettei sulla mitään oo
ettet ansainnu mitään oo
liibalaabaa vai mitä
mitä, kuulitko, kuulitko?

Haha naurakaa, ei täällä sieluu oo, ei äänensointua, ei ei, ei kehoa, ei olotilaa.

----

,
...kaikki on niin vahvaa - ja edelleen vahvistumassa - muuten en osaisi pelätä.
.
...että juuri sen vuoksi mielen täytyy olla valppaana: suojella elämäntilaa, pitää lujasti kiinni käsivarresta, huomioida ja pysytellä tasavertaisuudessa.

,

Puhua, kuunnella. Hiljaisuus.
Katsoa ja koskettaa.

Oire: onnellisuus.

Tuntea.
Kulkea.

Mieli täyshopea.

Toive kuupojalle

Sielun syvyyksissä sankoissa
kupeessa ketun käpälän

Hetkeen hiljaisuuden huokaa
kuupojalle kauniin kutsun, pyytää
tuokaa:

Tuo mulle syksy, oi tuo

Satelliitin silmille heittää, sanoo
"Et syksyy vielä tarvii tyttönen
oota hetki, kesä kulje kelpoinen!

Päiviä näitä puolitusten
tarkoitettu taivallettavan
ei oo lain

Pidä mielestäs kii
ja ajasta
Saat suuren aarteen, ikiaikain"

paratiisin sydämessä
pahimmassa paikassa
ei sulla unia oo

kaikki mustaa yllä

rytmi

hyvää yötä nuku makoisasti

On jotenkin niin lämpöstä.
Ja samalla oon typerys.

Kohta on lämpösempää
ja oon ehkä tosi ihana.

Jumalauta ei.
Oon vaan suurin typerys ainiaan.

Lokakuun lauluja

Juon humalan
niin kauan ettei mikään voi osua minuun
Puolikas asunto heijastaa itsensä
ja matkustan sen mukana
Äänet jäävät tunnistamatta
epätahto antaa ymmärtää väärin
Se soi yössäni helposti
se soi niin saatanan väärin

Lauantaiaamun liennytys

Kirjoitin sielua.
Kirjoittaa. Kirjailtu kirjoittaja.

kirkua

kirjun
kirjut
kirkuu
kirjumme
kirjutte
kirkuvat

Sallinette sielun syvyydet, kauheimmat kuoleman kielet, lientyneet leppeät laineet. Ne, jotka kasvaneet kerrostalon katolle.

Viti tuiskuu sun silmiin. Sano että tää on parasta näin, onnea.