Lumi hiljentää maiseman.

Heinikko

Koitan sulattaa olemiseni tyhjyyttä kaatosateessa seisoen. Märkä heinikko imeytyy puuvillaiseen hameeseen ja taivaalta tulviva vesi painaa hiukset harteille niin, että sattuu. Miksi me muutettiin yhteen?
Juon kahvia ja vettä ja aroniamehua - ja poltan jo kuudetta savuketta, vaikkei päivä ole edes puolessa.

Kaikki äänet ja tuoksut sateen sisään katoaa.

Mäki

Istun mäellä traktorin renkaan urassa, on talvi. Koira huitelee pellon laidoilla eikä tunnu ymmärtävän, että kyseessä on vakava asia. Kello on kolme, aurinko laskee! Pysyn paikoillani syvään hämärään asti. Kai koira on kotona jo.

Huhtikuu

ke 13.4.
Katse suoraan silmiin saattaa olla se, mikä kertoo tarpeeksi. Kainoilu ylläpitää sen mystisyyden mitä tarvitaan. Vahinko vaan, ettei sellaista koskaan suunnitella.

Ihmiseen on sisäänrakennettuna pelastautuminen. Elossa pysyminen. Jokainen itsensä tappaja pelkää ennen kuolemaa.

Mustaa ilmaa, viileää ilmaa, raakaa.

to 14.4.
Suunnittelen sen jo menneenä yönä.
Suihkun haaveilen, mustan mekon ylle, korkonilkkurit jalkaan. (Mekko kaipaisi helman lyhennystä, pohjepituus ei imartele kai ketään.)

Seesteinen tunne näissä hiuksissa, näissä vaatteessa, näissä kengissä. Kaikki mustaa - hiukset omat. Myöhemmin jalkineista villasukkiin.

- - -
Kuinka syviä unia syntyy? Kuinka SYVIÄ unia syntyy?
Katselen kauan kuvaa, jossa äitillä on sylissä vauva, minä siinä vieressä. Äiti on suunnattoman kaunis. Vahvan oloinen. Kuinka syviä unia syntyy?

Unessa menneiden aikojen suuri ystävä pussaa poskelle ja on vahva, mennään!

Tammikuu

su 16.1.
Päivät häipyvät viiniin ja karpalojuomiin. Talonsisäisten ilmakanavien kautta leijailee hento hasiksen tuoksu. Olen yksin aina.

Ulkona öisessä ilmassa viuhuu ja pyryttää ohuesti.

ti 25.1
Pian hämärä taas laskisi ja saattaisi viedä lämpötilan nollaan.

Mies luulee, että aion tappaa sikiön. Anelee, sanoo että ottaa sen itselleen. Veisi nyt heti mukanaan. Täytyy sanoa sen tarvitsevän vielä kehitysaikaa. Ja että sehän on tarkoituskin; kyllä tämän yhdessä kasvatamme.

Vahvaa olemista. Ei pelkoa enää.
Hieman julmuutta tai välinpitämättömyyttä.

la 29.1.
"Solitude"

Lintu öljyisine sulkineen.
Elämä likavetenä kurkussa.
Enkelimäisiä näkyjä, joiden perään on lähdettävä.

Kun ei kestä olla selvin päin.
Kun on aika katsoa taakseen viimeisen kerran, pudistaa päätään, karata ja kadota

Mykistä maailma, sumenna maailma, vie se itsestäsi kauas.

Kaupunkien kauneus on niiden yksinäisyydessä. Yksinäisyyden kokemus yltäkylläisyydessä. Romantisoitua elämänoloa sellainen kellariin linnoittautuminen, sydänlihaksen häiriöt ja kyseenalaiset pelastavat enkelit.
Harvoin muistaa, että olisi jokin tarkoitus.

Toisten kuolemaa pelkää, mutta omat heijastimensa irrottaa ja turvavyöt.

(Sanoja tahi olotiloja lainattu elokuvasta Zombie ja kummitusjuna.)

arkisto 131008

Täydentyvä kuu häikäisee häntä
jolla unen valtakuntaan ei astumista lie.
Huutaa naakat hämärässä
puiden juurilla mustaa ilmaa ja lintuparven elo.
Suurinta ja autiointa, se synkän linnun puhe.
Naakkain voima värisee.

Kukaan ei kuole siihen minkä tietää olevan totta. Ihminen kuolee siihen minkä hän haluaa olevan totta, mutta jokin hänen sydämessään kertoo ettei se ole.

- Oscar Wilde

Olet maailmani solmuisin piste
hallittuna ja silti aina levoton
valmiina karkamaan
Ja minä olen ainut joka pelkää

kriisistä kriisiin

minähän se pessimisti olen
mikä sinut laittaa sanomaan aurinkoiseni?

olenko se minä?

mieli ei ole ehtinyt mukaan
luulee vieläkin
synkän kulun olevan turvaisin.

arkisto 290708: näin jäniksen

näin jäniksen
kun juoksin näreikössä

pääni sisällä ei-mitään
risunaarmuilla sääret kasvot ja käsivarret
aivan samantekevää, kai se jotain korvaa

ja kun ilmaa virtaa

sitten jänisnäky
jänis laittoi pysähtymään
kappas
oli hyvä nähdä taas

jälkikäteen muistin
olimmehan yhtä, minä ja jänis

jänis ja jänis

kur

kurja

kurki

kurimus

kuritus

kuristus

kurttu

kurkku

kurpitsa

kursiivi

kurtisaani

Niin, ja minkä vitun vuoks en sillon voinut muistaa,
että just äsken jonkun toisen sanat kuuluivat:  
Taidan tykätä susta jo ihan liikaa.