Verhojen takana

Ilmaa virtaa rankasti parveke irtoaa talon kyljestä painuu valtava ikkuna pieneen asuntoon kasvit pelkäävät kellastuvat kynnyksen yli virtaa vesi.

Psyfy

Iholle kihoaa rantuja silkasta
raapaisusta
kun keho yliherkistelee
ihmettelen näkyä
vieraista symboleista käsivarrella.

Sinun vikasi!

Kotielämää

Kärpäset kuolevat ikkunan väliin
joskus viiden maissa

lokakuussa.

Kun viikko alkaa

Ei saa asioita monille tahoille hajottaa.
Meidän täytyy perua tämä.
Sano sitten tiukasti, ettet voi jatkaa.
Pysyttele hetki vielä stabiilissa olossa,
et ole pakolla mitään.

.... . .. ... . .. . . . ... .. . ..... . .. . .. .. ... .. .... .. . .
Ei ole ihmisellä valtaa valita pyhimystään; jumaltaho sinut viimein löytää.

Kolmelta yöllä se huutaa saatanaa taas,
potkii patteria ja viskoo sanoja, vittu.

Syksyä

On rinnettä, sorainen tie
ja sankkaa kuusimetsää molemmin puolin.
Matka vie ylös
siellä on tsasouna.

Toisessa maisemassa piilotellaan mäntyisillä kallioilla,
on alla vettä ja veneissä montakymmentä airoparia.
Ne jahtaavat.

Sammaleiset, loppusyksyn kohmeiset ja kuulaat maapinnat auttavat minua kadottamaan itseni hiidenkivien taakse ja näreiden raapivien oksien alle. Kevyt tuuli tuo mukanaan mätänevän raadon lemun, ja yhtäkkiä muistan jonkun, joskus, täällä itsensä ampuneen.

Älä itseäsi hallitse
äläkä menetä.

Kaikesta selviää häpeällä.

Kerran joku soitti ja pyysi mukaansa.
En voinut mennä.

Hehkuposki

Katson ikkunan läpi sitä tyttöä.

Kevään valo vahvoilla poskipäillä
tasaiset valkoiset hampaat
ja voimaa hypätä ilmaan aina uudelleen.

- - - - - -
Nousen raput puoleen väliin
jalat samentuvat
ja maisema silmissä kipinöi.

- - -
Märkää hiekkaa on se rinne
ja juoksen jo.
Rantaa, nurmea ja kylmää virtaa.