Tilanne

Koulu lakkas
kesä alkas!

Sanoja tänne useempia
jatkossa sisältää voinen
se on elinehtoni
teen siitä päivätoimen

(Kenties myös maalata kesällä saan
ennen kuin syyslehdet peittää tään maan)

Mut nyt mulla on aika sielua avata ja rakastaa
olla lähellä ja kaikkeni antaa.
(Siten tunteva olento maailmaa parantaa.)



Kuva otettu vuosi sitten kesäkuussa ©Ainokar

Melkein rohkee

Päätän olla vahva ja ylpee: suoristan ryhtiä, pidemmillä askelilla kävelen.
Suoraan silmiin katson enkä kulmien alta vilkuillen.

Hah, ette voi mua lannistaa,
ette te voi,
ruojat, pilkkanaurajat.

Älkää koittako linnaani murtaa.

Sillä se olen minä, joka saa maailmaani ohjata.
Ja tää maailma, tää on nyt enempi avoinna.

arkisto: 201007

Silloin kun sinulle kerrottiin alun olevan kaukana edessä,
en olisi tahtonut nähdä mieltäsi.

Liian terävät hampaat. Liikaa kaikkea.
Ja liian vähän.

Välinpitämättömyys, kyvyttömyys,
mañana, mañana.
Huominen kuolee tänään.

Kielto uloslähtöön.
Olemattomuus, riisipaperisielu.
Asiat muuttakaa muotonne! Henkinen barbapapa.

---

liquid soap
padam

Kielo

kalman kukka valkoinen pien
kaunis ja hento
kielo tuonen tupahan vie
se viimeinen saatto

järkkyi mieli lapsukaisen
varttoi vielä syksyyn
pisti suuhun marjan punaisen
hänet maahan kaatoi myrkky

äiti suri ainokaistaan
satoi sieluun sydänlunta
katkoi varret kieloistaan
vaan jatkoi lapsi unta

...

tahdon rakkautesi
lämpösi kokonaan
suudelman niskaani
ja aamukahvin mustana
kiitos

Kyselyikä

muutama tyhmä sana
omasta suusta, tietty

yöunet poissa
tietty

enkä edes satuttanut
mitä nyt ehkä itteeni
tietty


Miks ihmisen täytyy olla turhan kriittinen itteään kohtaan, miks taas toisinaan ei oo lainkaan seulaa..? Miks joskus tuntuu niin järjettömältä pyrkiä elämään? Miks miks. Miks en itekkään usko omiin sanoihini, miks ne on turhuutta...?

Miks uni ei tuu?
Miks tuntuu niin pahalta ikävöidä?
Miks nyt täytyy olla historian suurin kiire?
Miks kaipais pelkkää kokopäivästä olemista?
Miks pelottaa?
Miks surettaa?
Miks hymyilyttää?
Miks stressaa?
Miks tulee positiivisia kylmiä väreitä?
Miks en vois nähhä kaikkia tähtiä nyt?
Miks pelottaa?
Miks voisin vaan katella siuta ikiajat?
Miks kammoksuttaa?
Miks on kiire, miks en ehi tiskata?
Miks pelottaa?
Miks oon jatkuvasti varpaillani kattoessani tulevaan?
Miks siusta on tullut niin tärkee miulle?

Onneks siusta on tullut tärkee miulle.

Mut miks uni ei tuu?

arkisto: 011107

kalman omaksi kaipuu
mielillä hänen heijastuu
kulmalla surusielun
viistolla pinnalla pikkuinen

sumun sisälle laskee
sanan luovuttaa sulle
pilkkaa kauas tarjoo
ei tavata
ei enää
sikiää karkeus

mielen sielun kulkukauppaa
veljelle kallioiden paluu
siskolle vetinen suo
varjoon pimenee
ja sikiää karkeus

tilkkeet kauniin kasvoille
tuu kun sua kutsun
kalman omaksi kaipuu
sallin surusielun

Heille en tästä puhunut

Miltä tuntuivat menneet ajat?
Miltä menneet ajat tuntuvat nyt?

Kysy minulta menneisyydestäni. Mitä luulet että vastaan?
"Aika kultaa muistot, mutta päällimmäisenä nousee pinnalle pahuus."
En minä siitä vapaaehtoisesti puhuisi.

Elimme vaikeita aikoja, minä ja se. Enemmänhän minä, ei sitä haitannut.

Mikä menneissä ajoissa on hienoa?
Lapsuus.
Nauravainen, kiiltävähiuksinen, juuri sellainen oli kuin oli. Lapsuudessa on aina kesä tai hieno valkea talvi. Tai kevät: tehdään puroja pihamaan soraan ja toivotaan ettei vedenvirtaus lopu koskaan.

Kysyt: "Milloin sinusta tuli vakava lapsi?"
Olemme kumpikin hiljaa. Pitkään. Huokaan, en oikein tiedä.
Odotas. Olinhan kaksitoista, kun huomasin, että pitäisi olla aikuinen. Silloin.

Sitä seurasi monta hankalaa vuotta.


Hengitän syvään ja taittelen käsissäni hiuspinniä.
"Voi, juo teesi loppuun, mene kotiisi. Kysy toiste lisää, kyllä kerron."

Tukka sekasin, määrittelemätön
nutturantapainen takaraivolla, jees!
Herkkuomena kulkeutuu
ruuansulatuselimistöön.
Kolmen viikon takanen
sanomalehti - kelpaa ihan hyvin
jos vaik vähän lukis.

---

Beatlet soittaa, laulaa: "Nothing is real
and nothing to get hungabout."
Ja tekis mieli kirota niille
vaikka haudan taa sitte.

Sielu kuin koiralla
eikä se kauheesti haittaa.
Koira! ne huutaa, tai ainakin tahtoisivat.

Kylmänväreet ja selkäpii.

Ja oma pää sanoo
ettei sulla mitään oo
ettet ansainnu mitään oo
liibalaabaa vai mitä
mitä, kuulitko, kuulitko?

Haha naurakaa, ei täällä sieluu oo, ei äänensointua, ei ei, ei kehoa, ei olotilaa.

----

,
...kaikki on niin vahvaa - ja edelleen vahvistumassa - muuten en osaisi pelätä.
.
...että juuri sen vuoksi mielen täytyy olla valppaana: suojella elämäntilaa, pitää lujasti kiinni käsivarresta, huomioida ja pysytellä tasavertaisuudessa.

,

Puhua, kuunnella. Hiljaisuus.
Katsoa ja koskettaa.

Oire: onnellisuus.

Tuntea.
Kulkea.

Mieli täyshopea.