Niin, ja minkä vitun vuoks en sillon voinut muistaa,
että just äsken jonkun toisen sanat kuuluivat:  
Taidan tykätä susta jo ihan liikaa.

Selitys

- Oisin ostanu sulle Kuun... Mut tuet tulee vasta viikon päästä, ja nekin rahat menee hammaslääkärilaskuun.

Vielä joku päivä me löydämme totuuden toisistamme.

Ps x 2

Päivän sanat:

suojelu; säilytys
+
keskustelu

Opiskelen alaa, jossa tiettyjen kohteiden säilytys on hyvin keskeinen asia. Kohteiden - kuten vanhojen talojen - suojelu ja säilytys herättää paljon polemiikkia, oikeammin keskustelua, varsinkin jos rakennus ollaan aikeissa purkaa. (Oivallinen asioiden linkittäminen, vai mitä?)

Restaurointi (myös entisöinti, palauttaminen) : sen varsinainen käännös on restoration. Kuitenkin oppiteksteissä tulee usein vastaan myös sana conservation (suojelu). En ole voinut olla huomaamatta kirjoitusasun sekoittumista sanan conversation (keskustelu) kanssa.

conversation
conservation

Vuorosana

- - -
Vaimoni kuoli liian varhain, liian nuorena. Tiedäthän tarinan... Se lienee kohtalona tulevallekin vaimolleni --- pahus, nyt taisin paljastaa liikaa..! Tiedät kuitenkin mitä koitan sanoa. Vaikket ole vahva, vaikken voi sinua kauaa vierelläni pitää - tai juuri siksi! - en halua enää hukata aikaa.
- - -

löytö

päivän sana: autioitua
[tulla autioksi, tyhjäksi (kun ihmiset muuttavat pois)]

--- erinomainen yhden sanan palindromi.

lampi II

rantana riitteistä sammalpatjaa
kuuraa, kylmänä hohkaa
sankkoon karpaloita nakkaan
syysvalo on pronssista, matalaa
ei sammalta päivä ehdi sulattaa

lampi I

syvä musta suovesi
kallion kyljen sametti

nyt tarvitsemme tauon, määrittelemättömän mittaisen

sillä

ei tällaisesta mielestä sanoja sikiä
vaan runon runkoa raiskaa
jättää repaleen riimiä

jotain sielutonta shittiä

tässä sen nähdä voi
tämä on tyhjä
ei enää kylki kipunoi

olkaa hyvä,
tän saa kaataa helpolla
ei oo avointa tai lujaa
ainoastaan vahvojen armoilla

nyt kutsun syksyn
sinne jään
niin...
tietty tulevaa lunta pelkään

viini

(kun pohdiskelee filosofisia peruskysymyksiä, kuten mitä on elämä, mitä rakkaus ja muuta sellaista mistä ei voi ikinä saada mielipidettä päähänsä...)

...niin kaiken hukkaamisen jälkeen päätyy vain toteamaan: typerys

ja silloin on aika viinin

keritty mietintä

kultautunut mennytaika
ja utopistinen tuleva

ei kai siihen väliin mitään tarvii?
(sillä huominen on se utopistinen tuleva, ja huomenna tämä hetki on mennyttä, ohueen kultaan peittynyttä)

eikä tavoitteellisuutta ikinä tarvitse,
voi soljua vaan ja ujua.
katsoa jos jotain sattuu, useimmiten kai jotain ikävää.
soljua vaan.



---
toistakymmentä vuotta sitten jossain sarjakuvassa lapset söivät
siirappikuorrutettuja omenia.
mielikuvasta ei muodostunut muuta kuin epämiellyttävä.
kai se joku ameriikkalainen juttu oli.



---
odotan, koska syys tulisi ja tekisi tehtävänsä. tuo minulle värit - ei niitä riemuloistoisia - tuo syvyyden ja kirpeyden, kummallisen ohuen valon aamuisin.

se saisi tuoda kyvyn tuntea kirjoittaminen... tai siis hetkinen mitä? välillä vaikuttaa, että ympyrä liiaksi sulkeutuu. kun koittaa muodostaa uutta sanakertymää, sitä lausuu mielessään vain vanhoja sanoja, sitaatteja--- ja kaikkea muuta paitsi uutta omaa. yöstä toiseen koittaa tarttua uusiin asioihin ja mitä sitä löytää? löytää "sielun", "kaipuun", "syvyyden" ja "synkkyyden", "liian", "kalman" taikka "kuoleman". "liehuvan", "usvan" ja "valon".

mutten vielä kehtaa uskotella, että sanani olisivat lopussa tyystin.

sillä eräänä yönä unikuvassa kirjoitin kirjaa, tai oikeastaan kirjan. ja pikkuisen tahtoisin luulla, että se jotain ennettä kuvasti.

kunhan juon humalan niin kauan ettei mikään voi osua minuun, saatan selvitä ja täten yllättää itseni.

(pohjonen rytmi)

Tornionjokilaakso.

Voisinpa itse luoda jotain yhtä hienoa kuin yllä.
Täytyy muistaa ja yrittää.