kriisistä kriisiin

minähän se pessimisti olen
mikä sinut laittaa sanomaan aurinkoiseni?

olenko se minä?

mieli ei ole ehtinyt mukaan
luulee vieläkin
synkän kulun olevan turvaisin.

arkisto 290708: näin jäniksen

näin jäniksen
kun juoksin näreikössä

pääni sisällä ei-mitään
risunaarmuilla sääret kasvot ja käsivarret
aivan samantekevää, kai se jotain korvaa

ja kun ilmaa virtaa

sitten jänisnäky
jänis laittoi pysähtymään
kappas
oli hyvä nähdä taas

jälkikäteen muistin
olimmehan yhtä, minä ja jänis

jänis ja jänis

kur

kurja

kurki

kurimus

kuritus

kuristus

kurttu

kurkku

kurpitsa

kursiivi

kurtisaani

Niin, ja minkä vitun vuoks en sillon voinut muistaa,
että just äsken jonkun toisen sanat kuuluivat:  
Taidan tykätä susta jo ihan liikaa.

Selitys

- Oisin ostanu sulle Kuun... Mut tuet tulee vasta viikon päästä, ja nekin rahat menee hammaslääkärilaskuun.

Vielä joku päivä me löydämme totuuden toisistamme.

Ps x 2

Päivän sanat:

suojelu; säilytys
+
keskustelu

Opiskelen alaa, jossa tiettyjen kohteiden säilytys on hyvin keskeinen asia. Kohteiden - kuten vanhojen talojen - suojelu ja säilytys herättää paljon polemiikkia, oikeammin keskustelua, varsinkin jos rakennus ollaan aikeissa purkaa. (Oivallinen asioiden linkittäminen, vai mitä?)

Restaurointi (myös entisöinti, palauttaminen) : sen varsinainen käännös on restoration. Kuitenkin oppiteksteissä tulee usein vastaan myös sana conservation (suojelu). En ole voinut olla huomaamatta kirjoitusasun sekoittumista sanan conversation (keskustelu) kanssa.

conversation
conservation

Vuorosana

- - -
Vaimoni kuoli liian varhain, liian nuorena. Tiedäthän tarinan... Se lienee kohtalona tulevallekin vaimolleni --- pahus, nyt taisin paljastaa liikaa..! Tiedät kuitenkin mitä koitan sanoa. Vaikket ole vahva, vaikken voi sinua kauaa vierelläni pitää - tai juuri siksi! - en halua enää hukata aikaa.
- - -

löytö

päivän sana: autioitua
[tulla autioksi, tyhjäksi (kun ihmiset muuttavat pois)]

--- erinomainen yhden sanan palindromi.

lampi II

rantana riitteistä sammalpatjaa
kuuraa, kylmänä hohkaa
sankkoon karpaloita nakkaan
syysvalo on pronssista, matalaa
ei sammalta päivä ehdi sulattaa

lampi I

syvä musta suovesi
kallion kyljen sametti

nyt tarvitsemme tauon, määrittelemättömän mittaisen

sillä

ei tällaisesta mielestä sanoja sikiä
vaan runon runkoa raiskaa
jättää repaleen riimiä

jotain sielutonta shittiä

tässä sen nähdä voi
tämä on tyhjä
ei enää kylki kipunoi

olkaa hyvä,
tän saa kaataa helpolla
ei oo avointa tai lujaa
ainoastaan vahvojen armoilla

nyt kutsun syksyn
sinne jään
niin...
tietty tulevaa lunta pelkään