Hehkuposki

Katson ikkunan läpi sitä tyttöä.

Kevään valo vahvoilla poskipäillä
tasaiset valkoiset hampaat
ja voimaa hypätä ilmaan aina uudelleen.

- - - - - -
Nousen raput puoleen väliin
jalat samentuvat
ja maisema silmissä kipinöi.

- - -
Märkää hiekkaa on se rinne
ja juoksen jo.
Rantaa, nurmea ja kylmää virtaa.

Luomme uusia muistoja, elämme.

Salaisuuksia peitonkulmissa [mysteerejä].

Viides huhtikuuta

Karaistunut humalatila ja yksi
kiiltäväkantinen kirja johon ei uskalla koskea.

Päivät katoavat jälleen viiniin ja karpalojuomiin
eikä vierellä ole edes sitä tyhjää, mustaa asfalttia.

Päiväkirjan riville sana: Anteeksi.
Kuitenkin.

Vuoteella kuuntelemme
toistemme hiljaisuutta.
Se on oikeassa.
Putoa
vaakasuoraan kohti.

- Timo Hännikäinen

04:11

Sillä hetkellä kun kauhun kiillottamat silmät katsovat ei-mitään. Kun vaeltaa asuntonsa pienillä neliöillä, luo kirjaimia vilkkuvan kursorin paikalle, tuijottaa verhoissa loikkivia valoilmestyksiä ja avaa jääkaapin kolmannenkymmenennenkuudennen kerran. Kun hiukset takertuvat takin nappiin ja kämmenselkään ilmestyy säkenöivä naarmu. Kaikkina niinä hetkinä.

Alati

Yhä useammin hän herää siihen kaameaan epämääräisen ellottavaan oloon. Niska jumittaa ja hiki kihoaa kehon ylle. Hän nousee istumaan sängyn reunalle ja painaa kuolemankylmännahkeat jalkansa villamaton karkeaan pintaan. Verhonraosta valo ilkkuu aamuyön pieniä tunteja. Digitaalinumeroiden välissä kaksoispiste katoaa ja katoaa ja katoaa.

Iltaisin Samma ajattelee vain sitä. Ja aamulla eniten. Ja päivällä valtavasti.

Mutta kausi on hyvä.
Hän tarvitsee sitä niin paljon nyt.

Saattaa olla tarpeellista
lyhentää sydänlankaa
keväisin.

Kehystys

Öisin järjestämme onnellisuusmerkit ja esivanhempien kuvat. Sadan vuoden takaiset taiteilijat elävät seinillä pienissä korteissa ja radiosta soi hiljaa Dave. Pelkään kuulevani sanat "erikoisuuden tavoittelija" ja tiedän, että vika on joko sinussa tai minussa.

Syyshuomen

Kävelen alas mustaa, kylmää katua. Puolimatkassa muistan sytyttää savukkeen, tuli hyppää tikusta sormille ja iho säikähtää. Linja-autopysäkillä, ison tien laidassa huomaan hänen selkänsä katuvalojen likaisessa loimussa. Epähuomiossa suustani kuuluu karhea huomen. Kadun heti.

Tiaiset

Ikkunasta tarkkailtavina tiaiset: kiipeävät vaatepuulle ja loikkaavat parvekkeen kaiteelta alas. Ilma tarttuu siipiin, ilman ilmaa eivät siivet siipelöisi.

- - - Kuvittele siivetöntä; lintu putoaa putoaa putoaa. Musta asfaltti ei lintua riko. Kuollut, mutta eheä keho.

voi rakkaani
toisintoluonnokseni