Alati

Yhä useammin hän herää siihen kaameaan epämääräisen ellottavaan oloon. Niska jumittaa ja hiki kihoaa kehon ylle. Hän nousee istumaan sängyn reunalle ja painaa kuolemankylmännahkeat jalkansa villamaton karkeaan pintaan. Verhonraosta valo ilkkuu aamuyön pieniä tunteja. Digitaalinumeroiden välissä kaksoispiste katoaa ja katoaa ja katoaa.

Iltaisin Samma ajattelee vain sitä. Ja aamulla eniten. Ja päivällä valtavasti.

Mutta kausi on hyvä.
Hän tarvitsee sitä niin paljon nyt.