Luomme uusia muistoja, elämme.

Salaisuuksia peitonkulmissa [mysteerejä].

Viides huhtikuuta

Karaistunut humalatila ja yksi
kiiltäväkantinen kirja johon ei uskalla koskea.

Päivät katoavat jälleen viiniin ja karpalojuomiin
eikä vierellä ole edes sitä tyhjää, mustaa asfalttia.

Päiväkirjan riville sana: Anteeksi.
Kuitenkin.

Vuoteella kuuntelemme
toistemme hiljaisuutta.
Se on oikeassa.
Putoa
vaakasuoraan kohti.

- Timo Hännikäinen

04:11

Sillä hetkellä kun kauhun kiillottamat silmät katsovat ei-mitään. Kun vaeltaa asuntonsa pienillä neliöillä, luo kirjaimia vilkkuvan kursorin paikalle, tuijottaa verhoissa loikkivia valoilmestyksiä ja avaa jääkaapin kolmannenkymmenennenkuudennen kerran. Kun hiukset takertuvat takin nappiin ja kämmenselkään ilmestyy säkenöivä naarmu. Kaikkina niinä hetkinä.