arkisto: 011107

kalman omaksi kaipuu
mielillä hänen heijastuu
kulmalla surusielun
viistolla pinnalla pikkuinen

sumun sisälle laskee
sanan luovuttaa sulle
pilkkaa kauas tarjoo
ei tavata
ei enää
sikiää karkeus

mielen sielun kulkukauppaa
veljelle kallioiden paluu
siskolle vetinen suo
varjoon pimenee
ja sikiää karkeus

tilkkeet kauniin kasvoille
tuu kun sua kutsun
kalman omaksi kaipuu
sallin surusielun

Heille en tästä puhunut

Miltä tuntuivat menneet ajat?
Miltä menneet ajat tuntuvat nyt?

Kysy minulta menneisyydestäni. Mitä luulet että vastaan?
"Aika kultaa muistot, mutta päällimmäisenä nousee pinnalle pahuus."
En minä siitä vapaaehtoisesti puhuisi.

Elimme vaikeita aikoja, minä ja se. Enemmänhän minä, ei sitä haitannut.

Mikä menneissä ajoissa on hienoa?
Lapsuus.
Nauravainen, kiiltävähiuksinen, juuri sellainen oli kuin oli. Lapsuudessa on aina kesä tai hieno valkea talvi. Tai kevät: tehdään puroja pihamaan soraan ja toivotaan ettei vedenvirtaus lopu koskaan.

Kysyt: "Milloin sinusta tuli vakava lapsi?"
Olemme kumpikin hiljaa. Pitkään. Huokaan, en oikein tiedä.
Odotas. Olinhan kaksitoista, kun huomasin, että pitäisi olla aikuinen. Silloin.

Sitä seurasi monta hankalaa vuotta.


Hengitän syvään ja taittelen käsissäni hiuspinniä.
"Voi, juo teesi loppuun, mene kotiisi. Kysy toiste lisää, kyllä kerron."

Tukka sekasin, määrittelemätön
nutturantapainen takaraivolla, jees!
Herkkuomena kulkeutuu
ruuansulatuselimistöön.
Kolmen viikon takanen
sanomalehti - kelpaa ihan hyvin
jos vaik vähän lukis.

---

Beatlet soittaa, laulaa: "Nothing is real
and nothing to get hungabout."
Ja tekis mieli kirota niille
vaikka haudan taa sitte.

Sielu kuin koiralla
eikä se kauheesti haittaa.
Koira! ne huutaa, tai ainakin tahtoisivat.

Kylmänväreet ja selkäpii.

Ja oma pää sanoo
ettei sulla mitään oo
ettet ansainnu mitään oo
liibalaabaa vai mitä
mitä, kuulitko, kuulitko?

Haha naurakaa, ei täällä sieluu oo, ei äänensointua, ei ei, ei kehoa, ei olotilaa.

----

,
...kaikki on niin vahvaa - ja edelleen vahvistumassa - muuten en osaisi pelätä.
.
...että juuri sen vuoksi mielen täytyy olla valppaana: suojella elämäntilaa, pitää lujasti kiinni käsivarresta, huomioida ja pysytellä tasavertaisuudessa.

,

Puhua, kuunnella. Hiljaisuus.
Katsoa ja koskettaa.

Oire: onnellisuus.

Tuntea.
Kulkea.

Mieli täyshopea.

Toive kuupojalle

Sielun syvyyksissä sankoissa
kupeessa ketun käpälän

Hetkeen hiljaisuuden huokaa
kuupojalle kauniin kutsun, pyytää
tuokaa:

Tuo mulle syksy, oi tuo

Satelliitin silmille heittää, sanoo
"Et syksyy vielä tarvii tyttönen
oota hetki, kesä kulje kelpoinen!

Päiviä näitä puolitusten
tarkoitettu taivallettavan
ei oo lain

Pidä mielestäs kii
ja ajasta
Saat suuren aarteen, ikiaikain"

paratiisin sydämessä
pahimmassa paikassa
ei sulla unia oo

kaikki mustaa yllä