Heille en tästä puhunut

Miltä tuntuivat menneet ajat?
Miltä menneet ajat tuntuvat nyt?

Kysy minulta menneisyydestäni. Mitä luulet että vastaan?
"Aika kultaa muistot, mutta päällimmäisenä nousee pinnalle pahuus."
En minä siitä vapaaehtoisesti puhuisi.

Elimme vaikeita aikoja, minä ja se. Enemmänhän minä, ei sitä haitannut.

Mikä menneissä ajoissa on hienoa?
Lapsuus.
Nauravainen, kiiltävähiuksinen, juuri sellainen oli kuin oli. Lapsuudessa on aina kesä tai hieno valkea talvi. Tai kevät: tehdään puroja pihamaan soraan ja toivotaan ettei vedenvirtaus lopu koskaan.

Kysyt: "Milloin sinusta tuli vakava lapsi?"
Olemme kumpikin hiljaa. Pitkään. Huokaan, en oikein tiedä.
Odotas. Olinhan kaksitoista, kun huomasin, että pitäisi olla aikuinen. Silloin.

Sitä seurasi monta hankalaa vuotta.


Hengitän syvään ja taittelen käsissäni hiuspinniä.
"Voi, juo teesi loppuun, mene kotiisi. Kysy toiste lisää, kyllä kerron."