kalman omaksi kaipuu
mielillä hänen heijastuu
kulmalla surusielun
viistolla pinnalla pikkuinen
sumun sisälle laskee
sanan luovuttaa sulle
pilkkaa kauas tarjoo
ei tavata
ei enää
sikiää karkeus
mielen sielun kulkukauppaa
veljelle kallioiden paluu
siskolle vetinen suo
varjoon pimenee
ja sikiää karkeus
tilkkeet kauniin kasvoille
tuu kun sua kutsun
kalman omaksi kaipuu
sallin surusielun
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti