Kyselyikä

muutama tyhmä sana
omasta suusta, tietty

yöunet poissa
tietty

enkä edes satuttanut
mitä nyt ehkä itteeni
tietty


Miks ihmisen täytyy olla turhan kriittinen itteään kohtaan, miks taas toisinaan ei oo lainkaan seulaa..? Miks joskus tuntuu niin järjettömältä pyrkiä elämään? Miks miks. Miks en itekkään usko omiin sanoihini, miks ne on turhuutta...?

Miks uni ei tuu?
Miks tuntuu niin pahalta ikävöidä?
Miks nyt täytyy olla historian suurin kiire?
Miks kaipais pelkkää kokopäivästä olemista?
Miks pelottaa?
Miks surettaa?
Miks hymyilyttää?
Miks stressaa?
Miks tulee positiivisia kylmiä väreitä?
Miks en vois nähhä kaikkia tähtiä nyt?
Miks pelottaa?
Miks voisin vaan katella siuta ikiajat?
Miks kammoksuttaa?
Miks on kiire, miks en ehi tiskata?
Miks pelottaa?
Miks oon jatkuvasti varpaillani kattoessani tulevaan?
Miks siusta on tullut niin tärkee miulle?

Onneks siusta on tullut tärkee miulle.

Mut miks uni ei tuu?