Päätän olla vahva ja ylpee: suoristan ryhtiä, pidemmillä askelilla kävelen.
Suoraan silmiin katson enkä kulmien alta vilkuillen.
Hah, ette voi mua lannistaa,
ette te voi,
ruojat, pilkkanaurajat.
Älkää koittako linnaani murtaa.
Sillä se olen minä, joka saa maailmaani ohjata.
Ja tää maailma, tää on nyt enempi avoinna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti