Tilanne

Koulu lakkas
kesä alkas!

Sanoja tänne useempia
jatkossa sisältää voinen
se on elinehtoni
teen siitä päivätoimen

(Kenties myös maalata kesällä saan
ennen kuin syyslehdet peittää tään maan)

Mut nyt mulla on aika sielua avata ja rakastaa
olla lähellä ja kaikkeni antaa.
(Siten tunteva olento maailmaa parantaa.)



Kuva otettu vuosi sitten kesäkuussa ©Ainokar

Melkein rohkee

Päätän olla vahva ja ylpee: suoristan ryhtiä, pidemmillä askelilla kävelen.
Suoraan silmiin katson enkä kulmien alta vilkuillen.

Hah, ette voi mua lannistaa,
ette te voi,
ruojat, pilkkanaurajat.

Älkää koittako linnaani murtaa.

Sillä se olen minä, joka saa maailmaani ohjata.
Ja tää maailma, tää on nyt enempi avoinna.

arkisto: 201007

Silloin kun sinulle kerrottiin alun olevan kaukana edessä,
en olisi tahtonut nähdä mieltäsi.

Liian terävät hampaat. Liikaa kaikkea.
Ja liian vähän.

Välinpitämättömyys, kyvyttömyys,
mañana, mañana.
Huominen kuolee tänään.

Kielto uloslähtöön.
Olemattomuus, riisipaperisielu.
Asiat muuttakaa muotonne! Henkinen barbapapa.

---

liquid soap
padam

Kielo

kalman kukka valkoinen pien
kaunis ja hento
kielo tuonen tupahan vie
se viimeinen saatto

järkkyi mieli lapsukaisen
varttoi vielä syksyyn
pisti suuhun marjan punaisen
hänet maahan kaatoi myrkky

äiti suri ainokaistaan
satoi sieluun sydänlunta
katkoi varret kieloistaan
vaan jatkoi lapsi unta

...

tahdon rakkautesi
lämpösi kokonaan
suudelman niskaani
ja aamukahvin mustana
kiitos

Kyselyikä

muutama tyhmä sana
omasta suusta, tietty

yöunet poissa
tietty

enkä edes satuttanut
mitä nyt ehkä itteeni
tietty


Miks ihmisen täytyy olla turhan kriittinen itteään kohtaan, miks taas toisinaan ei oo lainkaan seulaa..? Miks joskus tuntuu niin järjettömältä pyrkiä elämään? Miks miks. Miks en itekkään usko omiin sanoihini, miks ne on turhuutta...?

Miks uni ei tuu?
Miks tuntuu niin pahalta ikävöidä?
Miks nyt täytyy olla historian suurin kiire?
Miks kaipais pelkkää kokopäivästä olemista?
Miks pelottaa?
Miks surettaa?
Miks hymyilyttää?
Miks stressaa?
Miks tulee positiivisia kylmiä väreitä?
Miks en vois nähhä kaikkia tähtiä nyt?
Miks pelottaa?
Miks voisin vaan katella siuta ikiajat?
Miks kammoksuttaa?
Miks on kiire, miks en ehi tiskata?
Miks pelottaa?
Miks oon jatkuvasti varpaillani kattoessani tulevaan?
Miks siusta on tullut niin tärkee miulle?

Onneks siusta on tullut tärkee miulle.

Mut miks uni ei tuu?