Virva

Kalliolla nainen loikoo ja
nauraa

Unohtakaa iltasadut,
tässä, tässä teille tupakkaa...

On jo synkkää.

Sumu sulkee yön ja katuvalot.

Taajaa unta kaikki keskellä kasarmia omenia syömme maahan painuu maihari.

Maanantaina

Kaikkialla sataa
sielu ja keho pimenee
neljässä seinässä suurin turva.

Verhojen takana

Ilmaa virtaa rankasti parveke irtoaa talon kyljestä painuu valtava ikkuna pieneen asuntoon kasvit pelkäävät kellastuvat kynnyksen yli virtaa vesi.

Psyfy

Iholle kihoaa rantuja silkasta
raapaisusta
kun keho yliherkistelee
ihmettelen näkyä
vieraista symboleista käsivarrella.

Sinun vikasi!

Kotielämää

Kärpäset kuolevat ikkunan väliin
joskus viiden maissa

lokakuussa.

Kun viikko alkaa

Ei saa asioita monille tahoille hajottaa.
Meidän täytyy perua tämä.
Sano sitten tiukasti, ettet voi jatkaa.
Pysyttele hetki vielä stabiilissa olossa,
et ole pakolla mitään.

.... . .. ... . .. . . . ... .. . ..... . .. . .. .. ... .. .... .. . .
Ei ole ihmisellä valtaa valita pyhimystään; jumaltaho sinut viimein löytää.

Kolmelta yöllä se huutaa saatanaa taas,
potkii patteria ja viskoo sanoja, vittu.

Syksyä

On rinnettä, sorainen tie
ja sankkaa kuusimetsää molemmin puolin.
Matka vie ylös
siellä on tsasouna.

Toisessa maisemassa piilotellaan mäntyisillä kallioilla,
on alla vettä ja veneissä montakymmentä airoparia.
Ne jahtaavat.

Sammaleiset, loppusyksyn kohmeiset ja kuulaat maapinnat auttavat minua kadottamaan itseni hiidenkivien taakse ja näreiden raapivien oksien alle. Kevyt tuuli tuo mukanaan mätänevän raadon lemun, ja yhtäkkiä muistan jonkun, joskus, täällä itsensä ampuneen.