On rinnettä, sorainen tie
ja sankkaa kuusimetsää molemmin puolin.
Matka vie ylös
siellä on tsasouna.
Toisessa maisemassa piilotellaan mäntyisillä kallioilla,
on alla vettä ja veneissä montakymmentä airoparia.
Ne jahtaavat.
Sammaleiset, loppusyksyn kohmeiset ja kuulaat maapinnat auttavat minua kadottamaan itseni hiidenkivien taakse ja näreiden raapivien oksien alle. Kevyt tuuli tuo mukanaan mätänevän raadon lemun, ja yhtäkkiä muistan jonkun, joskus, täällä itsensä ampuneen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti