Tehdään siitä hurmio

Sanat sanattoman suusta ovat kaipuuta.
Kaipuu kertoo tarinaa suurista maista, joita meri kannattaa, joita taivas silittää usvallaan.

Kuutamo ilkkuu meille, vaikka se on saasteiden takana.
Pyydystäisitkö minulle hyttysiä?
Levättäisiin hetki. Annetaan sammalen painua kehojemme alla ja muurahaisten kiivetä käsivarsille.

Oli hetki, jolloin lyhdyn liekki hiipui ja lopulta hukkui sulaan steariiniin.
Sydän. Se oli sydän joka hukkui, hukuttautui kenties.

Katsokaa noita mustakylkisiä ahvenia ja hopealihaisia siikoja. Ne kuuluvat teille, voitte syödä jos tahdotte.
Ottakaa puukko ja lauta, perkuujätteet voi jättää kalliolle. Lokit vievät kyllä.

Mutta miksi sinä sanoit rakastavasi minua?
Upotan jalkani ojanpohjaan. Kuparinväristä sileää hiekkaa.
Olet niin kovin kaunis.
Tule, kuljetaan rantaan. Hiuksesi saavat kuivua lempeissä tuulissa.

Kevät alkoi huhtikuun kahdentenatoista.
Sanoja ei enää ole.

Nyt minulla on yksi sininen lapanen.
Varastin sen häneltä.
Vuoroin sitä pidän oikeassa, vuoroin vasemmassa kädessä.

Lohduttakaa tuota puuta, jumalauta!
Tähän tulee tie. Kesällä karkeaa hiekkaa, talvella tappoliukas, keväisin kelirikon raiskaama.
Lohduttakaa tuota puuta... Itketkö sinä?

Sielu tuulentuivertama.
Puhu itsesi auki, tyttö-rukka.

Tuona päivänä sinun sanasi olivat väärässä ajassa, voisitko toistaa ne nyt?
Minä rak---